Maailman paras hyvinvointivaltio hirttää itsensä hitaasti byrokratian piikkilankaan. Miten oikeus
sosiaaliturvaan on muuttunut asevelvollisuudeksi loputtomassa paperisodassa, jossa ei voita valtio eikä
kansalainen?
Kelalla on nimissään pitkä historia täynnä korvaamatonta palvelua ja huonoa mainetta. Kansaneläkelaitos
perustettiin vuonna 1936, ja siitä lähtien Kelaa on uudistettu, laajennettu, supistettu ja muuten vain
muutettu lähes vuosittain. Tukia on luotu ja lopetettu ja niiden perusteita ja vaatimuksia on käännelty ja
väännelty. 84 vuotta myöhemmin hyvinvointivaltion kulmakivestä on tullut Frankensteinin hirviö, jolla on
aivan liikaa raajoja.Kelan vihaamisella on yhtä vanhat juuret kuin Kelalla itsellään. Monelle Kela ei edusta tukea ja turvaa, vaan kyttäämistä, kyykyttämistä, epävarmuutta ja epäpätevyyttä. Kun Kelan silmissä kuusi kämppistä ovat kaikki
avoliitossa keskenään, tai kun hakija joutuu joka vuosi erikseen kertomaan, että amputoidut jalat eivät ole
vieläkään kasvaneet takaisin, vitsit luovat itse itsensä. Absurdit uutisotsikot naureskelevat ajoittain Kelan
tempauksille tajuamatta lainkaan miten laajalle levinnyt ongelma piilee pinnan alla.
Suomi on laiskistunut täynnä omaa itsetyytyväisyyttään, ja piitannut pitkään kintaalla ongelmille, jotka eivä ole millään mittarilla uusia ja ihmeellisiä. Nyt näyttämölle on saapunut maailmanlaajuinen pandemia, jolla on parempi käsitys tasa-arvosta kuin Kelalla.
Väärinkäytösten vahtimista tehdään jo tuen ja turvan kustannuksella. Vaatimuksia kiristetään ja kielteisiä
päätöksiä annetaan heppoisista syistä, ja ne, jotka eivät vain tarvitse vaan ovat myös oikeutettuja tukeen
kärsivät siitä eniten. Hakijaa hyppyytetään enemmän kuin koiraa agilityradalla, eikä se monien mielestä ole
edes ongelmallista. Päinvastoin se on ansaittua, koska kehtaat tarvita apua.Päätöksistä valittaminen on lohdutuspalkinto ilman arvoa. Valituksen käsittelyssä menee 7-10 kuukautta ja 80% valituksista hylätään.
Kelalla on valta tehdä päätöksiä miten sattuu oman tulkintansa mukaan, eivätkä
tulkinnat ole johdonmukaisia edes Kelan itsensä sisällä. Sama hakemus voidaan hyväksyä tai hylätä riippuen
siitä kuka sen sattuu käsittelemään. Suomen valtio myös virallisesti uskoo meedioihin, sillä Kelan
”asiantuntijalääkärit” kumoavat diagnooseja ja lausuntoja asiakasta koskaan näkemättä, ja heidän
mielipiteillään on huomattavasti suurempi painoarvo kuin lääkäreillä, jotka ovat potilasta oikeasti
hoitaneet. Tämän päivän Kela näyttää parodialta, jonka on tehnyt hyvinvointivaltion intohimoinen
vastustaja. Koomisuus kuitenkin kuolee nopeasti, kun oma taloudellinen turva tuntuu riippuvan siitä, onko
virkailija vielä kahvinpuutteesta kärttyinen.
Suomi on laiskistunut täynnä omaa itsetyytyväisyyttään, ja piitannut pitkään kintaalla ongelmille, jotka eivät
ole millään mittarilla uusia ja ihmeellisiä. Nyt näyttämölle on saapunut maailmanlaajuinen pandemia, jolla
on parempi käsitys tasa-arvosta kuin Kelalla. Se on pakottanut monet, joilla on ennen ollut varaa katsoa
alaspäin apua tarvitsevia, saamaan maistiaisen Kelan epämääräisestä oikeudesta. Kun yhtä hakijaa kohden
tarvittaisiin ainakin yksi, ellei useampi virkailija, ei ole ihme, että Kela alkaa ratkeilla saumoistaan.
Ehkä korona on tarpeeksi tuomaan mukanaan muutoksen. On aika purkaa Kela ja rakentaa se uudelleen.
On aika suoraviivaistaa ja yksinkertaistaa. On aika lakata heittämästä rahaa ja resursseja hukkaan. On aika
lakata vahtimasta mille hyllylle jauheliha laitetaan jääkaapissa. On aika ottaa pois rajoittamaton
päätösvalta, jota Kela asiantuntijoineen on käyttänyt mielivaltaisesti vuosia. On aika tehdä tuen ja avun
saamisesta mahdollista ilman että hakija joutuu luopumaan ihmisarvostaan. On aika lakata pelaamasta
pokeria ihmisten oikeudella sosiaaliturvaan ja elämisen arvoiseen elämään.